Nettiniksi 9. Facebook, Jaiku, Twitter vai ei mitään?

Facebook on muoti-ilmiö, jossa kootaan oma “kaveripiiri” nettiin jakaen sitten heille kuvat, usein muistoja ja ainakin tietoa, mitä on nyt menossa tai tulossa. Facebookin tulee siten yhteistä tietoa mitä, missä, milloin jne. Facebookin katseleminen ja tuttujen etsiminen sieltä on mahdollista vasta, kun itse olet rekisteröitynyt mukaan.
Eihän sillä niin väliä, että ne jaettavat kuvat ovatkin sitten Facebookin omaisuutta - niinhän käyttäjäsopimuksessa olet hyväksynyt…

Entä Jaiku tai Twitter? Kerätään jälleen kavereita, jaetaan tietoa mitä ollaan juuri nyt tekemässä jne. Kuvaakin voi käyttää, blogiin ja kotisivulle saa tietoa ja tietenkin kännykkään. Kännykkä on näissä tärkeä, sillä viestien maksimipituus on 160 merkkiä - eli se tekstaripituus. Elämästään voi kertoa kaikille tai sitten vain suljetulle porukalle.

Kokeilin kahta viime mainittua, mutta olen varmaankin yksinkertainen ihminen, kun en nähnyt koko jutussa järkeä. Jossain poikkeustapauksessa voisi olla -jos kaverit olisivat myös mukana-, mutta kun kavereideni nettielämä on pientä… tavoitan heidät paremmin muilla välineillä.

Minä en ymmärrä ainaista raportoinnintarvetta, en ymmärrä, että minun naamani pitää näkyä netissä erilaisissa palveluissa muka siksi, että vanhat tuttuni voivat minut löytää. Ilmeisesti en ole riittävän sosiaalinen yksilö, että haikailisin vanhojen, jo muuten minut unohtaneiden tuttujen kontakteja…