Ja alussa oli unelma
“Ja alussa oli unelma…
- kaukana tiettömien taipaleiden takana.
Minä katsoin ympärilleni ja näin polun, jota ei ollut.
Näin työn, joka oli tekemättä.
Ja minä ryhdyin työhön.
Niin minä raivasin polkua
- ja unelmani värjäsi taivaan…
Otsani hiessä minä tietä tein,
minä uuvuin, kaaduin ja nousin jälleen.
Ja kun voimatonna vaivuin maahan,
kohtasin toiset raivaajat.
Me kuulimme, autoimme, annoimme hoivaa
ja yhdessä tulimme vahvemmaksi.
Työn edetessä minä katsoin taakseni
ja iloitsin siitä, mitä olin tehnyt
- ja itkin entisen pois.
Aika kului, työ eteni
ja minä saavuin perille.
Unelmani valaisi minut;
olin riemua ja voimaa täynnä.
Minä katselin saavutuksiani:
tunsin hiljaisen sykkeen,
näin kaukaisen valon.
Ja niin sai alkunsa
unelma.”
Leila Simonen “Voimaa sisäisestä loistosta”.
