Verkkokeskusteluista
Olen seurannut (osittain osallistunutkin) erilaisiin verkkokeskusteluihin yli 10vuoden ajan (no, 15 taitaa olla oikeampi vastaus). Viime vuosina olen yhä uudelleen alkanut ihmetellä, kuvittelevatko ihmiset tosiaan, että verkko on jonkinlainen “villi länsi”, jossa voi tehdä ja sanoa ihan mitä vaan. Nyt ei ole olleenkaan kyse vain lasten ja nuorten keskustelupaikoista – joista monet ovat vuosien aikana sulkeneet ovensakin häiriöiden takia! -, vaan ihan aikuisten keskustelupaikoista. Sellaista kieltä, mitä ihan ns. asiallisten aikuisten ryhmien keskustelukanavilla käytetään, ei todellakaan kehdattaisi kasvotusten käyttää. Verkko tuntuu olevan monelle liian helppo paikka laukoa “mitä sylki suuhun tuo”…
Asian seurauksena on varmaa, että edelleen monia keskustelupaikkoja tullaan sulkemaan, koska paikan ylläpitäjä saatetaan viime kädessä laittaa jonkinlaiseen vastuuseen julkaistuista teksteistä. Ainakin tuollaista toimintatapaa ehdotetaan lainsäätäjille. Sen jälkeen verkossa on taas paljon tilaa…
irma sanoi,
marraskuu 27, 2008 at 18:48
Saman olen huomannut minäkin. Esimerkiksi eräällä seuraamallani luontopalstalla on vähän väliä menossa jokin ihmeen “riita”. Aikuiset, 60-kymppiset ihmiset viitsivätkin pistää aikaansa moiseen. Leikitään marttyyriä, uhataan lähteä palstalta pois, toivotaan että joku toinen anelee jäämään, “koska sivusto ei ole mitään ilman sua”. Ei lapsetkaan ole noin lapsellisia. Aikansa voi käyttää rakentavamminkin. Positiivista elämänasennetta toivoisin enemmän.
nettimuori sanoi,
marraskuu 27, 2008 at 22:35
Kun vielä lisää sen, että erityisesti aikuisten palstoilla on sitä “piiri pieni pyörii”-toimintaa = siellä muutama on tavallaan paikan haltija ja sanelee, millaista kantaa asioissa tulisi ola… siinä se soppa on.
Ikävä juttu, että sinänsä hyvä ajatus verkkokeskustelun eri muodoista ihmisten kommunikointivälineenä, asiaan sotketaan oma itsetunnon heikkous, vallanhalu ja pikkusieluisuus.
Kyllä verkkoon mahtuu asiallista keskusteluakin, mutta mikä saisi ne jääräpäät keskusteluhäiriköt siirtymään paikkaan, jossa he läpsisivät sanoillaan vain toisiaan…