Jos jollakulla tutullasi on twitterissä tosipaljon kavereita, kannattaa miettiä, onko ne oikeita kavereita vai maksettuja kavereita. Uutisten mukaan nyt voi myös ostaa sinne itselleen vaikkapa tuhat kaveria…
Yritysten osalla lienee tässä kyse jonkinlaisesta uskottavuudesta (= paljon kavereita, yritys on tunnettu ja uskottava?), mutta miksi yksityisellä pitäisi olla paljon kavereita twitterissä – tai muussakaan verkon palvelussa? Minä en ymmärrä kaverien haalimista noissa palveluissa.
Omalla kohdallani “kaverit” (Qaikussa fiksusti “kontaktit”) ovat ihmisiä, joiden kirjoituksia haluan seurata. Minulle tuo lukumäärä on ihan sama, olennaista on, että seurattavalla on jotain todellista sanottavaakin.
Mä olen kuule ihan samaa mieltä, että toi kavereiden ostaminen on niin naurettavaa puuhaa. Jossei muuten onnistu luomaan sosiaalisia suhteita, paitsi hankkimalla ne twitteriin rahalla, niin aika heikosti menee. Oon monesti miettintyt,että sana kaverit on muutenkin ihan turhanpäiväinen. Suurimmalla osalla kyse on vain kontakteista. Sama FB:ssä. Frendejä 400, joista oikeasta kavereita 10 prosenttia. Muut on kaiken maailman työtuttuja ja opiskeluvuosien muistoja jostain vuodelta kivikausi. Sehän on vaan virtuaalinen käyntikortti koko putiikki, ei sen enempää tosielämää.
Mun mielestä toi koko nykypäivän verkostoitumishössötys on mennyt ihan yli. Pitää olla kaikkien kaveri, mieilyttää ja mielistellä kaikkia. Täytyy kuulua kaikenmaailman klubeihin, mukautua porukan mukaan ja ennen kaikkea tykätä KAIKISTA. Niistäkin turhanpäiväisistä lääsyttäjistä, jotka oikeesti saa savun nouseen korvista.
Ja ketäänhän ei saa loukata tai arvostella, koska hänestähän voi olla jotain hyötyä vielä joskus. Sit kun erehdyt kommentoimaan joko blogissas tai livenä jotain, sua ollaan heti tuomitsemassa huonona ihmisenä, joka vaan haluaa loukata muita. Hei haloo! Ei kaikkien tartte pitää kaikista. Ainkaan siks, että niistä ihmisitä vois olla joskus jotain hyätyä esim. Työelämässä. Voi morjens, sanon mä.
Ja mitä firmoihin tulee, niin mun mielestä uskottavuus hankitaan todellisilla teoilla, ei sillä kuinka monta frendiä on twitterissä. Jos nyt jotain määriä haluaa luetella, niin panostakoot vaikka sit onnistumisprosentteihin, tyytyväisiin asiakkaisiin tai sijoitukseen vaikka brändi tms. Listalla. Twitter-frendien määrä ei korreloi firman uskottavuuden kanssa, vaikka moni aloittava yritys niin uskoo. Vähistäkin kontakteista sen sijaan, jos ne on toimivia esim. Hyviä yhteistyökumppneita tai oikeasti olennaisia asiakkaita, voi saada paljon enemmän uskottavuutta kuin panostamalla määrään.
P-man, yksi Ristipissareista
P-man, olen pitkälti samaa mieltä. Erityisesti tuo “kavereiden” määrä jonkinlaisena tavoitteena on minusta lähinnä huvittavaa. Jos se on jonkinlainen suosituimmuusmittari, ihmettelen todella, miten ihmisten väliset suhteet oikein toimii.
Qaikussa, jota itse käytän melko aktiivisestikin, tuo sana “kaveri” on korvattu sanalla “kontakti”. Se on hyvä, koska siellä monella on kyse usein tosiaan esim. työ- tai harrastuskontakteista, ei muun elämän kavereista.
Minä uskon, että verkossa näkymisessä voi olla merkitystä aitojen kontaktien luomisessa myös työkuvioihin. Mutta, se mutta on siinä, että sillon liikutaan oikeilla nimillä ja puhutaan oikeista työasioista.
FB on oma lukunsa. Olen kyllä siellä, mutta en vaan oikein oivalla sen hyötyjä. Ehkä kyse on siitä, että en kerää ympärilleni suurta ihmisjoukkoa, jonka tulee tietää tekemiseni – tai minun tietää heidän tekemisiään. Sitäpaitsi, ne kaikenmaailman testit (joita jotkut tekee ahkerasti) ovat minusta lähinnä oksettavia.
Kuitenkin olen eri mieltä siitä, voiko verkossa olla oikeita ihmissuhteita. Jos kaveri (siis oikea kaveri / ystävä) asuu kaukana, verkko on kerrassaan loistava (ja edullinen!) väline kontaktinpitoon. Samoin esim. reilaajalla tai lomamatkalaisella, joka haluaa isommalle porukalle informoida matkan sujumisesta tms. verkko on edullisin väline. Edelleen tulee muistaa esim. ikäihmiset ja vammaiset, joille verkko avaa mahdollisuuden kohdata muita.
Ja vielä, isovanhemmat voivat esim. Skypen kautta jutella lastenlastensa kanssa oikein elävän kuvan kautta. Tässä vain muutama esimerkki…
moi muori! Juu, tosta olen samaa mieltä, että verkko toimii- hyvin etävanhemmuuden tai perhesuhteiden hoitoon, kun jengi liikkuu niin paljon maailmalla. Itteki tulee koodailtua jatkuvasti meebolla jenkkilän suuntaan, missä asuu paljon vanhoja koulukavereita.
Mullekaan ei oikein täysin ole fb-maailma auennut, koska en ole sellainen äijä, joka jaksaa kuuluttaa kaikki tekemisensä koko maailmalle. Aikoinaan tuli ,emtyä-fb:hen frendien innoittamana ja nyt sieltä vois jo poistaa sen 90 % tutuista.
ja voi luoja ne testit FB:ssä!! Unihdin kommentoida niitä kokonaan. Ne nyt on niin naurettavia. Jos älykkkyyttään haluaa testata, menkööt mensaan! No, ehkä ne on tarkoitettu enemmänkin ajankuluksi ja sosiaaliseksi tarttumapinnaksi muille?
Mut ihmiset ei ees tajua, että markkinoijat saa käyttää sitäkin tietoa ihan mihin huvittaa…
Muutenkin jengi on niin leväperäistä verkkokäyttäytymisen kanssa, et oikein pelottaa. Tästä väännettiin jo Blogiböönat-artikkelissa, missä jontte kommentoi muutaman naisen ulkonäköä. Yksi niistä veti herneeen nenään, koska netissä ei kuulemma ole kohteliasta arvostella toisia. Ensin on kuitenkin postannut blogin täyteen omia kuvia tyyliin koko vaatekaapin sisällön jne. Jos noin julkisesti ja avoimesti kaiken itsestään esittelee, pitää olla valmis hyväksymään se, että kaikki ei susta tykkää ja saattaapa joku sanoa sen ääneenkin netissä. Eikä sävy aina ole positiivinen.
Me taas otettiin alusta asti se linja, ettei laiteta nettiin Villa Testoksen (meidän mieskommuuni Tampereella) kuvia, mut niiden perään on nyt jo kyselty tosi paljon. Mun vuokraisännällä näet on aika uniikki sisustus mm rock-teemainen vessa jne. niin ne herättää toki mielenkiintoa. Mutta ans kattoo nyt, mikä päivä postaan pikkuhuppelissa vahingossa kuviakin blogiin.
ei vaan, joku yksityisyys ois hyvä onnistua säilyttämään. Koti ois siihen hyvä paikka!
P-man, koti on hyvä paikka pitää rajaa yksityisyydelle. Ei ihan heti tulisi mieleen laitella kotini sisäkuvia verkkoon (vaikkei mitään erityistä tosiaankaan ole).
Testitulosten kommentointiin mä en ole lähtenyt. Ei vaan ole mitään sanomista. Sitäpaitsi, mun koneen suojaukset varottaa noissa vakoiluohjelmista…
Arvostelu verkossa on yleistä. Sen kanssa kannattaa olla varovainen, ettei joudu kunnianloukkaussyytteisiin. Mutta, kyllä mielestäni tilanne, jossa kuvia laittaa verkkoon, sillon ihan itse altistaa kuvansa sisältöineen arvostelulle. Kovin moni on valmis arvostelemaan muita, mutta on hyvin herkkähipiäinen itseensä kohdistuvissa asioissa. Pitää olla jos, niin sitten…
joo, en mä ala Villa Testosta esitteleen kellekään, koska ei ole edes oma. Vuokraisäntä on niin tarkka, ettei halua jakaa kuvia ittestään tai kodistaan. Ja se houkuttelis kaiken maailman rosvojakin, jos postailis siitä luksuslukaalista kuvia ja viel jotenkin paljastais sen sijainnin, ei viitti ottaa riskejä.
Juu, kunnianloukkaussyytteitä ei kyllä kannata hankkia. Loukkaaminen ja arvostelu on mun mielestä ihan eri asioita. Itte oon tottumut suoraan aevosteluun, kun olen myyjä. Koko ajan mua tarkkailtiin duunissakin. Milloin myyntimääriä, tyyliä, asiakassuhteita jne, Mut aina tuli suoraa palautetta. Jotkun toiset on vaan herkempiä. Ymmärrän!
Mukavaa sunnuntaita toivottelee krapulainen P-Man the Ristipissari, jolla om aina akku loppu.
joo eläkää oma elämä kts.